VISIO 2030
KESTÄVÄ TEKSTIILISYSTEEMI
KERÄYS JA LAJITTELU
Missä olemme 2030?
Uusi lainsäädäntö sekä tekstiilien kuvantamis-, tunnistus- ja jäljitettävyysteknologiat mahdollistavat laajamittaisen ja laadukkaan tekstiilin keräyksen sekä lajittelun. Lajittelussa huomioidaan seuraavien vaiheiden tarpeet. Tavoitteena on mahdollisimman korkean arvonlisän mukainen hyödyntäminen.
Keskeiset kysymykset
- Miten ja missä keräys järjestetään?
- Mitä huomioitavaa liittyy kuljetuslogistiikkaan?
- Muuttuuko keräystä tekevien järjestöjen toiminta?
- Tuodaanko poistotekstiilejä Suomeen myös ulkomailta?
- Lajittelun automatisointi
- Käyttökelpoisten tekstiilien hyödyntäminen uudelleenkäytössä
- Informaation kytkeminen tuotteeseen
- Materiaalien tunnistus ja avoin data
- Poistotekstiilien keräyksessä tunnistettavuus ja jäljitys
- Digitaaliset seuranta- ja tunnistusteknologia
Ketkä tekevät?
- Yritykset ottavat käyttöön kierrätysmateriaaleja nykyistä merkittävästi laajemmin ja innovatiivisemmin.
- Jätelaitokset organisoivat keräyksen paikallisesti hyödyntäen järjestöjä.
- Korkeakouluissa ja yrityksissä panostetaan tunnistusteknologioiden kehittämiseen.
- Jätelaitokset viestivät kuluttajille, kuinka tekstiilikierrätys heidän osaltaan toteutetaan.
Mitä toimenpiteitä tarvitaan visioon pääsemiseksi?
Materiaalien tarkka tunnistaminen on edellytys tehokkaalle kierrättämiselle. Esilajittelu on tehtävä lähellä keräyspistettä turhien kuljetusten ja pilaantumisen välttämiseksi. Erityisen tärkeää on saada talteen sellaisenaan käyttökelpoiset vaatteet. Lounais-Suomen Jätehuolto on laatinut käsinlajitteluun lajitteluohjeen, jota keräyspisteissä voidaan hyödyntää.
Mitä tarkemmin markkinat erilaisille kuitutyypeille pystytään tunnistamaan, sitä tehokkaammin lajittelu ja logistiikka on mahdollista toteuttaa. Jokaisen teollisen tekstiilikäyttäjän on selvitettävä, onko mahdollista käyttää kierrätettyä materiaalia ja onko sille todellista estettä. Lajittelun automatisointi on edellytys kannattavalle poistotekstiilien hyödyntämiselle. Konenäön hyödyntämistä lajittelussa, myös käyttökelpoisten tekstiilien tunnistamisessa, hinnoittelussa ja myynnissä, tulee edelleen kehittää sekä korkeakouluissa että yrityksissä.
Suomi on edelläkävijä poistotekstiilin käsittelyssä, mutta keräysmäärät ovat kansallisella tasolla pieniä. Suomen kannattaa keskittyä kehittämään ja kaupallistamaan teknologioita sellaisten uusien materiaalien kehittämiseen, jotka mahdollistavat monenlaisten tekstiilimassojen prosessoinnin, ja toisaalta tunnistusteknologioihin, jotka tukevat sopimattoman massan filtteröintiä kehittyneissä prosesseissa.
