VISIO 2030
KESTÄVÄ TEKSTIILISYSTEEMI
KÄYTTÖ
Missä olemme 2030?
Käyttäjät suosivat tuotteiden pitkäikäisyyttä ja uuden ostaminen vähenee. Käyttäjillä on monia mahdollisuuksia korjata, korjauttaa tai jakaa tuote. Tuotteilla on arvoa jälkimarkkinoilla, esimerkiksi jälleenmyynnissä ja takaisinostopalveluissa. Elinkaaren lopussa käyttäjän on helppo kierrättää tuote.
Kuva: Anne Kinnunen, Aalto-yliopisto
Keskeiset kysymykset
- Käyttöiän pidentäminen ja käyttökertojen moninkertaistaminen.
- Käyttäjien mahdollisuudet: korjaus, huoltaminen, vuokraus, uudelleenkäyttö ja kierrätyksen helppous.
Ketkä tekevät?
- Kouluissa opetettava jo lapsille kiertotalouden mukaista arkea, joka suosii pitkää elinkaarta ja tuotteiden kiertoa.
- Median ja vaikuttajien etsittävä uusia keinoja kannustaa harkittuihin hankintoihin, tuotteen pitkäikäisyyteen ja kulutuksen vähentämiseen, vaikka oma rahoitus olisi siitä riippuvainen.
- Lainsäätäjät tukevat tuotteiden pitkäikäisyyttä taloudellisin keinoin kuten korjaamisen arvonlisäveron alentamisella.
Mitä toimenpiteitä tarvitaan visioon pääsemiseksi?
Tekstiilituotteen elinkaaren pidentäminen on avainasemassa tuotteen ympäristövaikutusten vähentämisessä. Käyttäjä voi käyttää laadukkaita vaatteita pidempään, ostaa vain tarpeeseen ja ostaa käytettyä. Vaatteita tulee korjata ja huoltaa.
Uudelleenkäyttö, käytettynä hankkiminen, vuokraus, huolto, korjaus ja tuunaus ovat priorisoituja toimenpiteitä verrattuna uuden ja lyhytikäisen tuotteen ostamiseen ja kierrätykseen. Tekstiilialan yritykset osallistuvat tuotteen elinkaaren muihinkin vaiheisiin kuin myyntitilanteeseen, tarjoamalla esimerkiksi monitarkoitustiloja, joissa on palveluja ja ohjausta sekä tekstiilituotteiden elämän pidentämispalveluja.
Palveluiden käyttö edellyttää vaatteiden arvon ja arvostuksen kasvua. Loppukäyttäjän pitää huolehtia tuotteen huollosta ja tuotteen elinkaaren lopussa myös tuotteen kierrättämisestä.
Erilaiset käyttäjät tarvitsevat tietoa ja kokemuksia valintojensa tueksi. Sen tulee olla myös paketoituna hyvin: Monipuolinen viestintä ja visuaalisesti selkeät ja luotettavat indikaattorit tai sertifikaatit ja merkit ohjaavat kuluttajan päätöksentekoa.
Vaatevuokraamojen, second hand -liikkeiden, vertaiskaupan käytön ja kierrättämisen tulee yleistyä. Vaatteita pitäisi käyttää keskimäärin useampia käyttökertoja.
Verkko-ostaminen lisääntyy ja jatkossa tarvitaan keinoja palautusten välttämiseen (mittatiedot, digitaalinen sovittaminen). Tätä pitää tukea ja kehittää tekoälysovellusten avulla.
- Käyttäjä ymmärtää ja hyväksyy vastuullisesti tuotettujen tuotteiden olevan hinnaltaan kalliimpia kuin sellaisten, joita valmistetaan työntekijöitä ja ympäristöä riistämällä. Tulevaisuuden käyttäjä arvostaa laatua ja vastuullisuutta määrän sijaan. Käyttäjien tulee olla valmiita maksamaan sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävistä tuotteista ja heidän tulee vaatia näitä.
- Käyttäjien käyttäessä vaatteitaan pidempään tai laittaessaan tuotteensa uudelleen kiertoon saavat tuotteet useampia käyttökertoja. Lopuksi tuotteen haltijan vastuulla on kierrättää vaate uudelleenkäytettäväksi tai uudelleenjalostettavaksi materiaaliksi.
Yritykset tarjoavat tietoa ja vastuullisia palveluja, jotka auttavat käyttäjää pienentämään hiilijalanjälkeään. Tiedon avulla vaikutetaan loppukäyttäjän valintoihin ja asenteisiin.
Yritykset tarjoavat korjaus- ja muokkauspalveluita sekä kierrätyspalveluja mahdollistaakseen tuotteen pysymisen pitkään käytössä ja huolehtiakseen tuotteen elinkaaren loppupäästä. Myös erilaisia panttipalveluja voisi tulla kysymykseen.
Yritykset osallistuvat omien laadukkaiden tuotteidensa second hand -markkinaan.
Yritykset tarjoavat digitaalisia sovituspalveluja uusille vaatteille helpottaakseen sopivien tuotteiden löytymistä. ja second hand -vaatteiden ostoa myös digitaalisilla alustoilla.
Valtiolta ja yrityksiltä tarvitaan myös ohjauskeinoja arvomaailman parantamiseen, jotta vastuullisuudesta tulisi tärkeämpi kuluttajille. Kulutustottumusten muuttamiseksi tarvitaan tukea. Lainsäädännön ja taloudellisten ohjauskeinojen tulee ohjata muutosta.
Opetushallitus voi sisällyttää kulutuskasvatusta opetusohjelmaan. Kouluopetuksen sisällöllä voidaan vaikuttaa lapsiin, kuten esimerkiksi kotitalousopetuksessa on jo nähtävissä.
