Artikkeli on kirjoitettu Kuituus-podcastin pohjalta, jossa tutkimusprofessori Mikko Mäkelä VTT:ltä ja Tauko Designin toimitusjohtaja Mila Moisio keskustelevat tekstiilien tunnistamisesta.
Vuoteen 2025 mennessä EU-lainsäädäntö velvoittaa jäsenmaat erilliskeräämään kuluttajatekstiileitä. Suomessa tekstiilien erilliskeräys on tarkoitus aloittaa jo vuoteen 2023 mennessä. Jotta tekstiilit voidaan tehokkaasti kierrättää, pitää kierrätystekstiilien materiaalit tunnistaa. Aikaisemmin lajittelussa on pitkälti luotettu tekstiilien pesulappujen tietoihin, mutta teknologian avulla voidaan tunnistusta sekä tarkentaa että tehostaa.
VTT:n tutkimusprofessori Mikko Mäkelä kertoo, että tekstiilien kemiallinen koostumus on mahdollista tunnistaa hyödyntämällä infrapunasäteilyä. Tunnistuslaite vertaa infrapunan ja näytteen vuorovaikutusta aiemmin tunnistettujen materiaalien kirjastoon ja ilmoittaa tämän perusteella, mistä materiaalista on kyse. Infrapunaa hyödyntävää tunnistusteknologiaa on mahdollista saada jopa matkapuhelimeen kytkettävänä mittalaitteena, joka sopii pienempien tekstiilivolyymien tunnistamiseen. Suurien materiaalivirtojen käsittelyyn sopivampi vaihtoehto on liukuhihnaan yhdistettävä mittalaite, jonka avulla tekstiilit on myös mahdollista ohjata oikeisiin keräyslaatikoihin materiaalikoostumuksen perusteella – ja jopa automatisoida kierrätysprosessi tulevaisuudessa täysin. Mäkelän mukaan tämänkaltaisia automatisoituja järjestelmiä pyritään saamaan kaupalliseen käyttöön seuraavan viiden vuoden sisällä.
Kierrätystekstiilien tunnistustarpeet riippuvat materiaalivirtojen suuruuden lisäksi niiden alkuperästä sekä käyttötarkoituksesta. Suomalainen TAUKO Design valmistaa naistenvaatemallistoja uusiokäytetyistä tekstiileistä. TAUKO Design tekee yhteistyötä tekstiilinhuoltoyritysten kanssa, jotka huolehtivat tekstiilien lajittelusta niin, että TAUKO Designille toimitetaan vain puuvilla- tai sekoitelakanaa. Näiden tunnistaminen hoituukin TAUKO Designin toimitusjohtaja Mila Moision mukaan manuaalisesti – koostumuksesta kertoo lakanan tuntu.
Puuvilla on paljon kovempi kuitu ja polyesteri-puuvilla laskeutuu paremmin. Se ei myöskään rypisty samalla tavalla, että sitä voi ihan rypistää ja katsoa, miten se reagoi siihen. Puuvilla-polyesteri on myös kevyempi kuitu, että paino kertoo myös jotain, Moisio selventää.
TAUKO Designille toimitettavien tekstiilituotteiden kirjo on hyvin pientä ja he hyödyntävät tekstiilit sellaisenaan, minkä vuoksi manuaalinen tunnistaminen on ollut heille toimiva ratkaisu. Kaikki tekstiili ei kuitenkaan sovellu uusiokäyttöön sellaiseen vaan se on kierrätettävä ensin takaisin kuiduksi, jolloin myös sen tunnistaminen on tärkeämpää. Etenkin kemiallisessa kierrätyksessä – tekstiilien kuidut erotetaan toisistaan kemiallisten reaktioiden avulla – on tekstiilin koostumuksen tunnistaminen keskeistä, jotta kierrätysprosessia voidaan paremmin kontrolloida.
Myös kierrätystekstiiliä sellaisenaan hyödyntävät yritykset voivat kuitenkin hyötyä automatisoidusta tunnistuksesta. Tekstiilien koneellinen tunnistaminen helpottaa esimerkiksi värjäystuloksen ennakointia. Lisäksi EU-lainsäädäntö edellyttää, että kuluttajatekstiilien koostumus ilmoitetaan kolmen prosentin tarkkuudella – tekstiilien kuitupitoisuus voi muuttua niiden käytön aikana, minkä vuoksi koneellinen tunnistus helpottaisi uudelleenkäytettävien tekstiilien koostumuksen määrittämistä.
Tekstiilien koneellinen tunnistus on yksi osa tekstiilialaa kohtaavassa kiertotalousmurroksessa. Suomessa tekstiilikenttää ja sen kehitystä kannattaakin pitää aktiivisesti silmällä.
Suomessa on paljon tutkimusta, mikä pyrkii valtavirtaistamaan tekstiilien hyötykäyttöä ja niiden kierrätystä. Sen lisäksi meillä on paljon yksityisen puolen aktiivisia toimijoita tällä saralla, ja sitten meillä on vielä tämä tuleva kansainvälinen lainsäädäntö. Tämä on minun mielestäni äärimmäisen mielenkiintoinen aika olla toimijana ja mukana tässä tekstiilikentässä, Mäkelä tiivistää.
Teksti: Anumaria Salminen, kuva: Siiri Rehula